Haltin häiden tausta (Tarinoita Saamenmaalta, osa 2)
Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa
Ja Lappi oli jättiläisten maana
Kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa
Sulhasenaan nuori uljas Saana
Kaikkialta kansaa saapui Haltiin juhlimaan
Ja kirkonkellot häitä alkoi soittaa
Silloin astui kirkkoon tumma Pältsa Ruotsinmaan
Hän vaimokseen myös Mallan tahtoi voittaa
Hän aikoi estää häät ja kutsui velhot avukseen
Ja pian saikin juhlakansa kuulla kauhukseen
Kun pohjoisesta vyöryi jää
Ja yltyi tuuli
Kirkkokansa pakeni ja Mallaa sylissään
Myös Saana alkoi juosten turvaan kantaa
He kauas eivät ehtineet kun jäivät alle jään
Ja jähmettyivät Kilpisjärven rantaan
On aikakaudet tuntureiksi heidät muuttaneet
Ja Kilpisjärven kasvattaneet Mallan kyyneleet
Kun jäinen pohjoistuuli soi
Myös itkee Saana
Moni meistä on kuullut Haltin häät -laulun, joka kertoo surullisen tarinan katastrofaalisen lopun saaneista hääjuhlista.
Harva kuitenkaan tietää, että laulun tarina on vain osa laajempaa tarinankerrontaperinnettä ja säkeistöillä on paljon laajempi tausta täynnä yksityiskohtia, joista laulu ei kerro.
Asko Kaikusalon ja Yrjö Metsälän kirja Tarujen tunturit valottaa tätä taustaa seuraavasti:
"Jäätävä viima pyyhkii pohjoisesta. Se hakee hyisen huokunsa Ruijan rannoilta, kokoaa voimansa arktiselta lakeudelta ja viuhuu ujeltaen Saanan rinteissä. Pahdan rosoisissa louhuissa sen soitto muuttuu valitukseksi, joka kuuluu alas kylään saakka. Saana itkee taas kuten silloinkin:
Silloin täällä suurten puiden ja suurten lumien maassa eli vain jättiläisiä. He asuivat eri kylissä, kukin heimo omassaan, kävivät Jäämerellä kalassa ja polttelivat suunnattomia nuotioita. Nyt metsät ovat hävinneet, muuttuneet järvien pohjissa vettyneiksi luurangoiksi, mutta loimut ovat jäljellä. Jättiläisten nuotiolieskat kohosivat taivaalle ja palavat revontulina yhä tänäkin iltana.
Käsivarren tuntureilla eli Haltin heimo, jota johti mahtava Haltin äijä. Heidän kylänsä sijaitsi Porojärvellä, mutta usein haltilaiset seikkailivat sotaretkillä ruijalaisia ja muita heimoja vastaan.
Käsivarren jättiläisiin kuului myös Saana, vaisu ja jörö mutta muita komeampi nuorukainen. Hän ihastui naapurinsa Mallaäidin tyttäreen, neitoon vailla vertaa. Aikansa romanssia rakenneltuaan nuoret tuumasivat astua avioon. Häitä ryhdyttiin järjestämään Porojärven kirkolle. Vihkijäksi pyydettiin Norjasta vanha tietäjä, Paras, ja vieraiksi kutsuttiin kansaa kaikkialta Lapista.
Oli kuitenkin väkeä, jota ei voitu kutsua. Vihamiehiin kuului Ruotsin uhkea Pältsa, joka myös oli iskenyt silmänsä Malla-neitoon. Hänen liittolaisiaan olivat häijyt pohjanakat, Jäämeren velhot. Yhdessä nämä päättivät estää vihkimisen.
Kirkko tulvehti väkeä. Hääjuhlallisuudet olivat alussaan, kun kaikki jähmettyivät. Ovesta astui Pältsa: "Ei kutsuttu, mutta tulin kuitenkin katsomaan, koska en usko, että kaikki sujuu suunnitellusti." Samalla hetkellä alkoi pohjoistuuli puhaltaa.
Paras-tietäjä kutsui luokseen Mallaa ja Saanaa. Mutta parin lähestyessä alttaria myrsky yltyi. Tuuli ulvoi kirkontornissa ja koko rakennus järähteli. Suunnattomat jäämassat alkoivat vyöryä pohjoisesta kohti Porovuomaa. Kirkkoväki kaapaisi kauhuissaan karkusalle. Kotisijoilleen kaikki eivät ennättäneet, ennen kuin peittyivät jäävaipan alle. Hento Malla lyyhistyi lattialle, mutta Saana sieppasi hänet syliinsä ja kiidätti Kilpisjärven, vähäisen lampareen rannalle. Siihen he jähmettyivät rinnakkain, Saana entistäkin jörömpänä ja Malla äitinsä äärelle, kaikilla kasvot etelään päin. Äidin ja tyttären kyyneleistä kasvoi kirkasvetinen Kilpisjärvi nykyiseen mittaansa.
Myös Pältsa ennätti takaisin omille mailleen. Hänen liittolaisensa, raivoon intoutuneet pohjanakat eivät enää kyenneet hillitsemään tekojaan, ja niinpä Pältsakin peittyi korviaan myöten jäähän. Vain päälaki jäi näkyville.
Vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulivat, ja jättiläiset paljastuivat. Ne eivät enää liiku. Mutta muistot noista häistä näkyvät yhä. Hädissään pakenevan lapinväen vaatteet repeilivät tuiverruksessa ja verhosivat rinteet, laet ja laaksot. Joka syksy sama väriloisto tulvehtii tunturiin ruskan muodossa.
Jos joskus kuljet Käsivarren tuntureita, kohtaat nämä jättiläiset, synkistyneen Saanan ja lumoavan Mallan. Kaukana Ruotsin puolella näet harmaantuneen Pältsan ja vieressä teräväpäisen tietäjän, Paraksen. Jääkauden jälkeenkin nämä tunturit - kuten tunturit kaikkialla - ovat kokeneet lukemattomia tapahtumia, niin taruja kuin tosiakin. Ja jos kuljet siellä oikealla, myötätuntoisen vastaanottavalla mielellä, tavoitat kenties jotakin tuntureiden sadunomaisesta sisimmästä."
Tarinan alkuperä
Sain sähköpostilistani jäseneltä tätä tarinaa koskien mielenkiintoisen kysymyksen: "Tähän Saanan ja Mallan tarinaan liittyen olen miettinyt, kuinka vanhoja ne voisivat olla, eli voisiko olla että tarinoihin on säilynyt paikallista muistitietoa jääkaudesta skandinaviassa? Ainakin ruotsin suunnalta oppikirjoissa jääpeite tuli suomenkin puolelle..."
Tarinan alkuperää valottaa Taarna Valtonen Oulun yliopiston Giellagas-instituutista tutkielmassaan "Miten Saanasta tuli pyhä? Erilaisten rinnakkaisten Saanadiskurssien tarkastelua" seuraavasti:
"Samaan mytologiseen kontekstiin kuuluu niin sanottu Kilpisjärven syntytaru eli kertomus muinaisista jättiläismiehistä Saanasta ja Peltsasta, jotka kosiskelevat kilvan kaunista Malla-neitoa. Kun Peltsa saa rukkaset, kutsuu hän Jäämeren velhot estämään Mallan ja Saanan häät. Taika jähmettää jättiläiset Kilpisjärven rantaan ja he muuttuvat aikojen saatossa tuntureiksi. Suuri osa suomalaisista tuntee tämän tarinan Taiskan vuonna 1976 levyttämästä iskelmästä Haltin häät, jonka on sanoittanut kansanmuusikko Hannu Seppänen. Mytologiamaisuutta tavoittelevan tarinan on luonut tunturioppaana Kilpisjärven seudulla toiminut Asko Kaikusalo, ja se julkaistiin tiettävästi ensimmäisen kerran vuonna 1974 ilmestyneessä kirjassa Tarujen tunturit (Kaikusalo & Metsälä 1974: 5-6; myöh. myös esim. Muhonen 1992; Härkönen ym. 1993; Matilainen 1996). Tarinan ei-saamelaisen alkuperän voi päätellä sen hahmoista ja juonenkulusta: saamelaisten kertomaperinteeseen eivät kuulu jättiläiset, muutamia kansainvälisiä kulkutarinoita lukuun ottamatta. Syntykertomukset eli aitiologiset kertomukset ovat kaiken kaikkiaan harvinaisia saamelaisessa perinteessä, ja ne kertovat useimmiten jonkin eläinlajin tai joskus luonnonilmiön (tähtikuvion, revontulien) synnystä. Jotkin kivet voivat olla normien rikkomisen takia kivettyneitä ihmisiä tai poroja, mutta eivät koskaan jättiläisiä (esim. SKS KRA. SP 12917-20). Epäonnistuneista kosiokokemuksista kerrotaan tarinoiden sijaan tyypillisesti joikumuodossa metaforisin sanankääntein (SKS KRA. SP 1926-1946; Itkonen 1963: 535-538; 546-550)."
Tarinoita Saamenmaalta
Lappi ja Saamenmaa on tuhansien tarinoiden maailma. Ne ovat säilyneet sukupolvelta toiselle ja useimmat niistä juontavat juurensa muinaisuuteen. Monia näistä tarinoista ei löydy internetistä, vaan ainoa keino päästä niihin käsiksi on pitää korvat auki kun paikallinen avaa suunsa. Valitettavasti monet tarinat ovat kadonneet menneiden sukupolvien myötä unholaan, eikä niitä enää koskaan tulla kuulemaan. Tämän blogini yksi tärkeimmistä tehtävistä on vaalia sitä arvokasta tarinankerronnan perinnettä, joka on aina kuulunut Lappiin ja Saamenmaahan. Nostamalla vanhoja, katoamisuhan alla olevia ja jo suuren yleisön unohtamia tarinoita internetiin ne saavat toivottavasti uuden elämän ja yhä useampi voi tavoittaa ne.
Kysy ja keskustele facebookissa
Vinkkejä ja tarinoita Käsivarren ympäristöstä voit kysyä ja löytää Käsivarren vaeltajat -ryhmässä. Tervetuloa mukaan!
Sähköpostilistallani saat kuulla vaellusvinkkejä ja tarinoita Lapista
Sähköpostilistallani on hyvä meininki! En lähetä pelkkiä mainoksia, vaan enimmäkseen hyötysisältöä. Jos et saa viestejä pitkään aikaan, tarkasta roskapostikansiosi (varsinkin jos olet Hotmail- tai Gmail käyttäjä). Viesteihini saa vastata ja minä vastaan sinulle takaisin. Voit erota listalta milloin haluat.