Päivitetty 29.10.2024

Tarina

Kasvutarina ihmisestä ja yrityksestä, joista kumpikin varttui luonnon keskellä

Grotli, Norja 1995

Lapsuus

Nimeni on Petteri Veijonen. Synnyin vuonna 1992. Vartuin metsien ja järvien ympäröimänä Jyväskylän laidalla. Taaperosta lähtien tein perheeni kanssa erähenkisiä reissuja ympäri Suomea, Ruotsia ja Norjaa.

Lapsuuteni kodista oli matkaa lähimmälle bussipysäkille 2,5 kilometriä, parhaimmille kavereilleni 4 kilometriä, lähimmälle asfalttitielle 6 kilometriä ja lähimpään kauppaan 19 kilometriä. Uskot varmaan kun sanon, etten iltaisin skeitannut betoniviidakossa tai ravannut kioskilla ostamassa karkkia.

Leikimme tiheissä havumetsissä, korkeilla kallioilla ja virtaavien jokien äärellä myöhään saakka, pimeän tulosta välittämättä. Sulauduin luontoon, sen kasvustoon, ääniin ja tuoksuihin. Olimme ihmissusia, intiaaneja, karhunmetsästäjiä, erikoisjoukkojen kaukopartiosotilaita ja selviytyjiä. Tietysti myös vuorikiipeilijöitä, niin kuin Veikka Gustafsson, jonka ohjelmaa oli pakko päästä katsomaan TV:stä.

Minulla on hämärä muistikuva siitä, että järjestin jonkilaisia opastettuja luontoseikkailuja kavereilleni jo alle 10 vuotiaana.

Sukulaiseni kutsuivat minua lapsena leikkimielisesti biologiksi ja luontoekspertiksi. Tein selkärangattomista, matelijoista ja sammakkoeläimistä satoja anatomisia piirroksia vihkoihin ja osasin ulkoa niiden lajinimet.

Hälytyskeskuksen lähettämällä helikopterilla pois erämaasta

Suomen retkeilykohteista suosikikseni muodostui jo teininä Käsivarren erämaa. Ensimmäinen pidempi erämaavaellukseni ja yritys päästä Haltille jäi kuitenkin lyhyeksi, kun kahden päivämatkan jälkeen minulla nousi kova kuume Urtashotellin askeettisessa autiotuvassa. Voimani ehtyivät ja kuume hipoi +39°C astetta. Tuvassakaan ei ollut kunnollisia puita poltettavaksi.

En muista enää miten monta päivää odotimme, mutta tiesimme ettei tätä voi jatkaa kovin pitkään, koska ruokamme ei lopulta riittäisi paluumatkaan. Alue oli puhelinkenttien ulottumattomissa, joten isäni etsi sellaisen Govddosgaisin rinteestä. Hätäkeskus arvioi tilanteen ja lähetti helikopterin hakemaan minut ihmisten ilmoille. Keli oli muuttumassa niin sumuiseksi, että pilotti lensi hyvin matalalla ja suunnisti jokia pitkin.

Nykyään joka kerta kun tuon ryhmän Urtashotellille, tervehdin tupaa nöyrästi. Onneksi tämä kansallisaarre on juuri siinä missä se on. Tuskin olisin jaksanut kävellä Pitsusjärven tuvalle saakka ja teltassa olisi ollut paljon ikävämpi sairastaa.

Urtashotelli, Kesävaellus Haltille elokuu 2018. Kuva: Pekka Eerikäinen

Nukahtelua kesken kävelyn, muistikatkoksia ja aistiharhoja

Aikuisiän myötä mielenkiinnon kohteekseni on metsäleikkien ja ötököiden sijaan tullut pitkän matkan juoksu, selviytymistaidot, sotilaallinen koulutus ja monipuolinen eränkäynti. Voisin sanoa olevani kiintynyt kaikenlaiseen kurjuuden maksimoimiseen. Välillä hämmästelen, miten minusta on tullut tällainen.

Kävin asepalveluksen 2012-2013 Keuruun Pioneerirykmentissä. Mieleenpainuvin kokemukseni oli RUK ja siellä suorittamamme 60 tuntia kestänyt valvominen, jonka aikana etenimme polkupyörillä, kävellen, juosten, vesistön yli kahlaten ja kilpasuunnistaen. Valvomisesta seurasi nukahtelua kesken kävelyn, muistikatkoksia ja aistiharhoja. Tässä tilassa suoritimme erilaisia johtamistehtäviä ja kirjallisia tenttejä, joista suoriuduin 30 henkisen joukkueeni ensimmäisellä sijalla. Oli kannustavaa saada kokemus siitä, mitä kaikkea ihminen voi kestää kun hänet viedään suorituskykynsä äärirajoille.

Asepalveluksen jälkeen olen syventänyt osaamistani taistelu- ja johtamistaidoissa. Olen reservin upseeri ja aktiivinen reserviläinen.

Kutsumus opastamiseen herää

Vasemmalla on upseerikollegani ottama kuva vuodelta 2013, jossa raivaan tietä elämäni ensimmäistä kertaa Suomen neljänneksi korkeimman Govddosgaisi tunturin yli. Oikealla on kuva vuodelta 2017, jossa olen ensimmäistä kertaa viemässä ryhmää samalle reitille. Molempien kuvien taustalla näkyy Riimmajärvi ja siihen liittyvä joki. Kuvien välillä on kulunut aikaa tasan neljä vuotta. Ensimmäisessä kuvassa minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että tulisin vielä joskus olemaan ensimmäinen ammattiopas Suomessa, joka veisi ryhmiä kyseiseen paikkaan. Mutta siitä se ajatus lähti.

Kaverilleni tämä oli ensimmäinen vaellus ja käytännössä autoin hänet alkuun lajin parissa. Tajusin että juuri tätä haluan tehdä: antaa ihmisille oppini ja taitoni, joita soveltamalla he osaavat jatkossa toteuttaa itse omia erämaavaelluksia!

Halusin tehdä tämän omalla tavallani: rikkoa luontomatkailualan kaavoja, tehdä asioita paljon suuremmin ja villimmin sekä luoda jotain aivan uutta suomalaisten eräopaspalveluiden kentässä.

Halusin tehdä tämän siten, että toimintani on linjassa omien arvojeni kanssa. Olen nähnyt asiakkaissani yhä enemmän pysyviä muutoksia ajatusmaailmassa, asenteissa ja valinnoissa, jotka kantavat heitä arjen keskellä läpi koko loppuelämänsä ajan.

Tie eräoppaaksi käy Jäämeren kautta

Vuosina 2013-2014 vein eräharrastukseni uudelle tasolle, suorittaen erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon Eerikkilän urheiluopistossa.

Tutkinnossa suunniteltiin itse alusta loppuun yli kymmenen ikimuistoista reissua, joiden aikana koimme lukuisia erilaisia maisemia ja olosuhteita. Hiihdimme Hammastunturille, osallistuimme umpihankihiidon MM-kilpailuihin, vaelsimme Norjan kesäisillä ylängöillä, kalastimme turskaa Jäämerellä, teimme hevosvaelluksen Jäämeren rannalla ja meloimme alas Jongunjoen koskia avokanooteilla. Opettelimme myös tunnistamaan kymmeniä eri eläin-, kasvi- ja sienilajeja, sekä saimme ammattitaitoista koulutusta eräperinteessä. Työharjoittelussa olin apuna mm. koiravaljakkoajeluiden järjestämisessä kansainväliselle asiakaskunnalle.

Wild Adventures North syntyy

Nimen Wild Adventures North keksin ammattitutkinnon aikana. Ensimmäisen opastetun vaelluksen järjestin vuonna 2016 luokkatoverini Jontin kanssa. Se oli omakustanteinen testivaellus Haltin valloitus 2016, jossa meillä oli seitsemän testiasiakasta mukana. Haltin valloituksen suosio kasvoi nopeasti ja siitä tuli ensimmäinen kaupallinen vaellukseni, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kesävaellus Haltille.

Ultrajuoksijaksi

Kestävyysjuoksun saralla siirryin vuosien 2017-2018 vaihteessa ultrapitkiin matkoihin. Ensimmäinen juoksemani ultrapitkä kilpailu oli vaellusreitillä järjestetty 83 kilometrin NUTS Karhunkierros.

Ympyrä sulkeutui. Vasemmalla olen Karhunkierroksella isäni kyydissä alle vuoden ikäisenä vuonna 1993 ja oikealla on elämäni ensimmäisen ultramatkan aikana ottamani selfie samoilta seuduilta vuodelta 2018.

Vuonna 2022 läpäisin UTTF:n (Ultra Trail Tour Finland), eli kolmesta pitkästä ultrajuoksukilpailusta koostuvan kokonaisuuden. Suoriuduin vuoden sisällä maaliin 166 kilometrin NUTS Karhunkierrokselta, 160 kilometrin NUTS Ylläs Pallakselta ja 130 kilometrin Vaarojen Ultralta.

Vuonna 2023 osallistuin Suomen pisimpään, erämaisimpaan ja vaativimpaan ultramatkaan NUTS Distance 300. Reitti kulki Lemmenjoen kansallispuiston, Puljun erämaan, Pöyrisjärven erämaan ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston läpi. Suoriuduin 323 kilometrin matkalta maaliin vajaassa 81 tunnissa.

NUTS 300 maalisuoralla

Vuonna 2024 osallistuin ultrien kuninkuusmatkaan, Spartathloniin. Reitti kulki 246 kilometriä Ateenasta Spartaan, läpi mutkittelevien asfalttiteiden, raamatullisten kaupunkien ja yli vaikeakulkuisen Sangas-vuoren. Päivisin lämpötila nousi reilusti yli 30 asteeseen. Olin maalissa 35 tunnin ja 30 minuutin juoksun jälkeen, ilman lepotaukoa.

Olen rakastunut lajiin täysin ja minulla on kova halu yltää tulevaisuudessakin äärimmäisiin suorituksiin.

Ultrajuoksua käsittelen sille omistetussa Ultraraastaja -blogissani ja henkilökohtaisessa Instagramissani.

Ympärivuotiseksi eräoppaaksi

Ensimmäisten Haltin kesävaellusten jälkeen toin lähes joka vuosi tarjontaani uusia vaelluksia, jotka kattoivat patikoinnin lisäksi hiihdon, pyöräilyn ja melonnan. Samalla kun työskentelin päätoimisesti sote-alalla, uhrasin kaiken vapaa-aikani sekä palkattomat ja palkalliset lomani yritykseni kehittämiseen ja laajentamiseen. Toteutin unelmaani eräoppaana kausilointeisesti heinä-elokuun vaellussesongin ja huhti-toukokuun keväthankisesongin aikaan. Tämä vaihe kesti viisi vuotta (2017-2022), kunnes lopulta irtisanoin itseni vakituisesta työsuhteesta ja ryhdyin päätoimiseksi yrittäjäksi.

Päätoiminen yrittäjyys mahdollisti minulle ympärivuotisen toiminnan. Otin nopeasti haltuun ruska-, kaamos- ja revontulikauden sekä laajensin vaellustarjonnan Norjaan ja Ruotsiin. Vaellusten lisäksi kehitin myös lyhyempiä retkiä ja koulutustapahtumia Keski- ja Itä-Suomeen sekä Pirkanmaalle.

Koulutukset

Erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinto, Eerikkilän urheiluopisto

Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, suuntautumisala: mielenterveys- ja päihdetyö, Raision seudun koulutuskuntayhtymä

Psykoterapeuttiset valmiudet, Tampereen kesäyliopisto / SIRIA Koulutus- Ja kehittämiskeskus Oy

Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti (engl. Solution-focused brief therapy), Tampereen kesäyliopisto / SIRIA Koulutus- Ja kehittämiskeskus Oy

Eloonjäämiskoulutus 1, Maanpuolustuskoulutusyhdistys

Eloonjäämiskoulutus 2, Maanpuolustuskoulutusyhdistys

Ulkoilun turvallisuuskurssi (UT), Survival Kilta ry

Ulkoilun talviturvallisuuskurssi (UTT), Survival Kilta ry

Räätälöityä yksityisopetusta selviytymistaidoissa Survival Killan mestareilta Mika Kalakoskelta (2pv) ja Mikko Kettuselta (1pv)

Johdatus arktiseen hiihtovaeltamiseen, Ankarat Avotunturit

Erä- ja luonto-oppaan ensiaputaito (EA2 / Ensiavun jatkokurssi)

Opastiimi

Olen saavuttanut eräoppaan uralla nyt sen pisteen, että minulla on töitä niin paljon kuin vain jaksan tehdä. Yksin en pysty enää laajentamaan toimintaa, sillä en voi olla kahdessa paikassa saman aikaisesti. Onneksi ympärilleni on alkanut hiljalleen syntyä alan muista ammattilaisista koostuva luottotiimi. He tuovat omalla erikoisosaamisellaan ja työpanoksellaan yritykseni tarjontaan monipuolisuutta ja lisää uusia aluevaltauksia.

Satu Latvala (IG: @huipuilla) toimii oppaana Tonnisten tuntureiden huiputusprojektin Länsi-, Itä- ja Eteläsektorin vaelluksilla.

Tilastoja

Olen pitänyt kirjaa järjestämistäni vaelluksista, retkistä ja koulutuksista.

Tähän mennessä olen onnistuneesti huiputtanut Haltin 30 kertaa.

Lisäksi olen huiputtanut Ráisduottarháldin (Haltin Norjan puolella oleva korkein huippu) 3 kertaa, Ridnitšohkkan 14 kertaa, Gieddečohkkan 1 kerran, Pikku-Haltin 1 kerran, Ruvdnaoiaivin 1 kerran, Saivaaran 12 kertaa, Sokostin 2 kertaa, Barraksen 3 kertaa, Pältsan (korkeamman huipun) 3 kertaa ja Pältsan (matalamman huipun) 2 kertaa.

Yhteensä olen elämäni aikana viettänyt öitä luonnossa arviolta noin 501.

Olen toiminut eräoppaana tähän mennessä yhteensä 526 ihmiselle. Tai tarkalleen ottaen heitä ei ole 526 eri ihmistä, sillä usein samat asiakkaat osallistuvat useille eri reissuilleni. Tässä tilastoinnissa olen laskenut asiakkaaksi myös työharjoittelussa olleet opiskelijat.

Kesävaellus Haltille: 13 kertaa (vuosina 2016-2024), yhteensä 104 asiakasta, joista 92 (88%) kävi Haltilla asti. Mukana on ollut lisäksi 6 koiraa. Asiakkaista neljä on evakuoitu maastosta (yksi kävellen takaisin tielle, kolme helikopterilla).
Kolmen valtakunnan kesävaellus: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 6 asiakasta. Mukana on ollut lisäksi 1 koira. Asiakkaista kaksi on evakuoitu maastosta helikopterilla.
Ruskavaellus Haltille: 1 kerran (vuonna 2023), yhteensä 10 asiakasta, joista 10 (100%) kävi Haltilla asti.
Kolmen valtakunnan ruskavaellus: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 10 asiakasta. Asiakkaista yksi on evakuoitunut maastosta kävellen.
Keväthankivaellus Haltille: 11 kertaa (vuosina 2019-2024), yhteensä 99 asiakasta. Koko ryhmän pääsy Haltille on estynyt yhden kerran lumimyrskyn vuoksi (10 asiakasta vuonna 2023). Edellä mainittua ryhmää lukuunottamatta ryhmien asiakkaista 83 (84%) kävi Haltilla asti. Asiakkaista kaksi on evakuoitu maastosta moottorikelkalla.
Kolmen valtakunnan revontulivaellus: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 11 asiakasta.
Kuutamovaellus Urho Kekkosen kansallispuistoon: 2 kertaa (vuonna 2024), yhteensä 14 asiakasta. Koko ryhmän pääsy Sokostille on estynyt yhden kerran heikon näkyvyyden vuoksi (6 asiakasta vuonna 2024). Edellä mainittua ryhmää lukuunottamatta ryhmien asiakkaista 5 (63%) kävi Sokostin huipulla asti. Asiakkaista kaksi on evakuoitu maastosta moottorikelkalla.
Pöyrisjärven fatbike-seikkailu: 4 kertaa (vuosina 2018-2022), yhteensä 25 asiakasta. Asiakkaista yksi on evakuoitu maastosta (pyöräillen tielle).
Selviytyminen luonnossa 1: 6 kertaa (vuosina 2023-2024), yhteensä 37 asiakasta.
Selviytyminen luonnossa 2: 3 kertaa (vuosina 2023-2024), yhteensä 21 asiakasta.
Selviytyminen luonnossa 3: 2 kertaa (vuosina 2023-2024), yhteensä 13 asiakasta.
Selviytyminen luonnossa 4 - LOPPUKOE: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 10 asiakasta. Asiakkaista 10 (100%) on läpäissyt loppukokeen.
Selviytyminen luonnossa talvella: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 4 asiakasta.
Helvetinjärven packraft-retki: 7 kertaa (vuosina 2022-2024), yhteensä 61 asiakasta.
Jongunjoen packraft-seikkailu: 3 kertaa (vuosina 2023), yhteensä 28 asiakasta. Lisäksi olen melonut Jongunjoen omilla reissuillani kahdesti.
Pöyrisjoen packraft-seikkailu: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 5 asiakasta. Lisäksi olen melonut Pöyrisjoen omilla reissuillani kerran.
Juoksuvaellus Jäämereltä Haltille: 1 kerran (vuonna 2024), yhteensä 6 asiakasta. Lisäksi testivaellus kahdestaan Zero to Zenith -projektin kehittäjän Villen kanssa.
Kapeenkosken packraft-retki tyhy-ryhmälle: 2 kertaa (vuonna 2024), yhteensä 15 asiakasta.
Selviytymiskoulutuksia yläkoululaisille eränkäynti -valinnaisaineessa: 7 kertaa (vuosina 2023-2024), yhteensä 47 asiakasta.

Sähköpostilistallani saat säännöllisesti hyödyllisiä vaellusvinkkejä

Sähköpostilistallani on hyvä meininki! En lähetä pelkkiä mainoksia, vaan enimmäkseen hyötysisältöä. Jos et saa viestejä pitkään aikaan, tarkasta roskapostikansiosi (varsinkin jos olet Hotmail- tai Gmail käyttäjä). Viesteihini saa vastata ja minä vastaan sinulle takaisin. Voit erota listalta milloin haluat.