Yläbanneri: Pekka Eerikäinen

Tarina


Kasvutarina ihmisestä ja yrityksestä, joista kumpikin varttui luonnon keskellä

Nyt kerron sinulle siitä, miksi elän sellaista elämää kuin elän ja miten luontomatkailuyrityksestäni on tullut sellainen kuin se on tänään.

Grotli, Norja 1995
Grotli, Norja 1995

Sulauduin luontoon, sen kasvustoon, ääniin ja tuoksuihin

Nimeni on Petteri Veijonen. Synnyin vuonna 1992 ja vartuin metsien ja järvien ympäröimänä Jyväskylän laidalla. Taaperosta lähtien tein perheeni kanssa erähenkisiä reissuja ympäri Suomea, Ruotsia ja Norjaa.

Lapsuuteni kodista oli matkaa lähimmälle bussipysäkille 2,5 kilometriä, parhaimmille kavereilleni 4 kilometriä, lähimmälle asfalttitielle 6 kilometriä ja lähimpään kauppaan 19 kilometriä. Uskot varmaan kun sanon, etten iltaisin skeitannut betoniviidakossa tai ravannut kioskilla ostamassa karkkia. 

Leikimme tiheissä havumetsissä, korkeilla kallioilla ja virtaavien jokien äärellä myöhään saakka, pimeän tulosta välittämättä. Sulauduin luontoon, sen kasvustoon, ääniin ja tuoksuihin. Olimme ihmissusia, intiaaneja, karhunmetsästäjiä, erikoisjoukkojen kaukopartiosotilaita ja selviytyjiä. Tietysti myös vuorikiipeilijöitä, niin kuin Veikka Gustafsson, jonka ohjelmaa oli pakko päästä katsomaan TV:stä.

Minulla on hämärä muistikuva siitä, että järjestin jonkilaisia opastettuja luontoseikkailuja kavereilleni jo alle 10 vuotiaana.

Sukulaiseni kutsuivat minua lapsena leikkimielisesti biologiksi ja luontoekspertiksi. Tein selkärangattomista, matelijoista ja sammakkoeläimistä satoja anatomisia piirroksia vihkoihin ja osasin ulkoa niiden lajinimet.

(Mutta lintujen tunnistukseen älä kysy minulta apua. Ammattioppaana ihan hävettää miten huonosti niitä osaan! Ne eivät vain ole koskaan minua kiinnostaneet kovin paljon. Tiedän kyllä, että heikkouksia voi vahvistaa...)

Hälytyskeskuksen lähettämällä helikopterilla pois erämaasta

Suomen retkeilykohteista suosikikseni muodostui jo teininä Käsivarren erämaa. Ensimmäinen pidempi erämaavaellukseni ja Haltin valloitusyritys jäi kuitenkin lyhyeksi, kun kahden päivämatkan jälkeen minulla nousi kova kuume Urtas-Hotellin askeettisessa autiotuvassa. Voimani ehtyivät ehtymistään. Heti kun buranan vaikutus heikkeni, kuume hipoi 39°C astetta. Tuvassakaan ei ollut kunnollisia puita poltettavaksi.

En muista enää miten monta päivää odotimme, mutta tiesimme ettei tätä voi jatkaa kovin pitkään, koska ruokamme ei lopulta riittäisi paluumatkaan. Alue oli puhelinkenttien ulottumattomissa, joten isäni etsi sellaisen Govddosgaisin rinteestä. Hätäkeskus arvioi tilanteen ja lähetti helikopterin hakemaan minut ihmisten ilmoille. Ainakin sain verorahoille vastinetta. Keli oli muuttumassa niin sumuiseksi, että pilotilla oli kiire. Hän lensi hyvin matalalla ja suunnisti jokia pitkin. Isäni oli vasta palaamassa tunturilta takaisin tuvalle, kun minut oli jo viety Kilpisjärvelle. Hän tuli erämaasta pois kävellen.

Luonto ottaa ja luonto antaa. Tähän mennessä olen onnistuneesti huiputtanut Haltin 8 kertaa ja vienyt Käsivarren erämaahan 6 retkikuntaa, joissa on ollut lisäkseni yhteensä 56 jäsentä. Viimeisellä neljällä reissulla 100% asiakkaista on huiputtanut Haltin.

Nykyään joka kerta kun tuon retkikunnan Urtas-Hotellille, tervehdin tupaa nöyrästi. Onneksi se on juuri siinä missä se on. Tuskin olisin jaksanut kävellä Pitsusjärven tuvalle saakka ja teltassa olisi ollut paljon ikävämpi sairastaa.

Urtas Hotelli, Haltin valloitus elokuu 2018. Kuva: Pekka Eerikäinen
Urtas Hotelli, Haltin valloitus elokuu 2018. Kuva: Pekka Eerikäinen

Nukahtelua kesken kävelyn, muistikatkoksia ja aistiharhoja

Aikuisiän myötä mielenkiinnon kohteekseni on tullut kestävyysjuoksu, metsästys ja kalastus, erilaiset selviytymis- ja eloonjäämistaidot sekä sotilaallinen koulutus.

Asepalveluksessa mieleenpainuvin kokemukseni oli Haminan reserviupseerikurssilla suorittamamme tarkalleen 60 tuntia kestänyt valvominen, jonka aikana etenimme polkupyörillä, kävellen, juosten, vesistön yli kahlaten ja kilpasuunnistaen. Valvomisesta seurasi nukahtelua kesken kävelyn, muistikatkoksia ja aistiharhoja. Tässä tilassa suoritimme erilaisia johtamistehtäviä ja kirjallisia tenttejä, joista suoriuduin 30 henkisen joukkueeni ensimmäisellä sijalla. Oli kannustavaa saada kokemus siitä, mitä kaikkea ihminen voi kestää kun hänet viedään suorituskykynsä äärirajoille. 

Asepalveluksen jälkeenkin olen ylläpitänyt koulutus-, johtamis- ja sotilastaitojani MPK:n toiminnassa. Nykyään olen myös aktiivinen Maakuntajoukkojen upseeri.

Ultrajuoksijaksi ja metsästäjä-keräilijävegetaristiksi

Kestävyysjuoksun saralla siirryin vuosien 2017-2018 vaihteessa ultrapitkiin matkoihin. Tähän mennessä pisin juoksemani ultramatka on 83 kilometrin vaellusreitti NUTS Karhunkierros. Olen rakastunut lajiin täysin ja minulla on kova halu yltää tulevaisuudessa äärimmäisiin ja yhä pidempiin suorituksiin.

Ympyrä sulkeutuu. Vasemmalla olen Karhunkierroksella isäni kyydissä vuonna 1993 ja oikealla on elämäni ensimmäisen ultramatkan aikana ottamani selfie samoilta seuduilta vuodelta 2018.

Ultrajuoksun myötä löysin myös elämäntavan, jonka olen nimennyt metsästäjä-keräilijävegetarismiksi. Se tarkoittaa sitä, että kaikki rahalla hankkimani ruoka on vegaanista. Ainoaksi keinoksi lihan ja kalan hankkimiselle jää itseni ja lähipiirini harjoittama metsästys ja kalastus. Elämäntapani on hyvin lähellä Ylen uutisoimaa sámeveganismia, vaikka en saamelainen olekaan. En voi kutsua itseäni myöskään vegaaniksi sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ultrajuoksua ja sen yhteyttä ruokavaliooni käsittelen sille omistetussa Ultraraastaja-blogissa ja henkilökohtaisessa Instagramissani.

Visio ja arvot alkavat kirkastua

Vasemmalla on upseerikollegani ottama kuva vuodelta 2013, jossa raivaan tietä elämäni ensimmäistä kertaa Suomen neljänneksi korkeimman Govddosgaisi tunturin yli. Oikealla on kuva vuodelta 2017, jossa olen ensimmäistä kertaa viemässä retkikuntaa samalle reitille. Molempien kuvien taustalla näkyy Riimmajärvi ja siihen liittyvä joki. Kuvien välillä on kulunut aikaa tasan neljä vuotta. Ensimmäisessä kuvassa minulla ei ollut vielä aavistustakaan siitä, että tulisin vielä joskus olemaan ensimmäinen ammattiopas Suomessa, joka veisi retkikuntia kyseiselle reitille. Mutta siitä se ajatus lähti.

Kaverilleni tämä oli ensimmäinen vaellus ja käytännössä autoin hänet alkuun lajin parissa. Tajusin että juuri tätä haluan tehdä: antaa ihmisille oppini ja taitoni, joita soveltamalla he osaavat jatkossa toteuttaa itse omia erämaavaelluksia!

Halusin tehdä tämän omalla tavallani: rikkoa luontomatkailualan kaavoja, tehdä asioita paljon suuremmin ja villimmin sekä luoda jotain aivan uutta suomalaisten eräopaspalveluiden kentässä.

Halusin tehdä tämän siten, että toimintani on linjassa omien arvojeni kanssa: roskaton retkeily, päästöjen ja materiaalikulutuksen minimointi sekä taloudellinen-, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Näitä arvoja avaan tarkemmin alla olevassa linkissä.

Wild Adventures North on olemassa puhtaan ja elinvoimaisen luonnon ansiosta. Siksi kaikki toimintani tapahtuu luonnon ehdoilla. Tahdon nähdä yhä enemmän pysyviä muutoksia ihmisten ajatusmaailmassa, asenteissa ja valinnoissa, jotka kantavat heitä arjen keskellä läpi koko loppuelämänsä ajan.

Tie ammattioppaaksi käy Jäämeren kautta

Vuonna 2014 olin vienyt harrastukseni uudelle tasolle, suorittaen erä- ja luonto-oppaan ammattitutkinnon Eerikkilän urheiluopistossa.

Kurssilla suunniteltiin itse alusta loppuun yli kymmenen ikimuistoista reissua, joiden aikana koimme lukuisia erilaisia maisemia ja olosuhteita. Valloitimme Hammastunturin metsäsuksilla, osallistuimme yön yli kestäviin umpihankihiidon MM-kilpailuihin, vaelsimme Norjan kesäisillä ylängöillä, kalastimme turskaa Jäämerellä, teimme hevosvaelluksen Jäämeren rannalla ja meloimme alas Jongunjoen koskia avokanooteilla. Opettelimme myös tunnistamaan ulkomuistista kymmeniä eri eläin-, kasvi- ja sienilajeja, sekä saimme ammattitaitoista koulutusta eräperinteessä.

Työharjoittelujaksoni suoritin Syötteen Eräpalveluissa auttaen koiravaljakkoajeluiden järjestämisessä kansainväliselle asiakaskunnalle ja Suomen Saaristovarauksella suunnitellen uusia luonto-opaspalveluita Turun ulkosaaristossa.

Wild Adventures North syntyy

Nimen Wild Adventures North keksin ammattitutkinnon aikana, ja ensimmäisen opastetun vaelluksen järjestin vuonna 2016 eräopaskollegani Jontin kanssa. Se oli omakustanteinen testi- ja suunnitteluvaellus Haltin valloitus 2016, jossa meillä oli seitsemän testiasiakasta mukana.

Haltin valloituksen suosio kasvoi nopeasti ja siitä tuli kärkituotteeni. Vuodelle 2019 toin markkinoille kaksi uutta vaellustuotetta: Pöyrisjärven fatbike-seikkailun, josta olin järjestänyt testi- ja suunnittelureissun vuonna 2018 sekä Haltin talvivalloituksen, jonka olin kehittänyt Mount Everestin reissustaan tunnetuksi tulleen eräopaskollegani Johanna Gustafssonin kanssa.

Wild Adventures North on minulle tänä päivänä sivutoiminen työ. Päätoimisesti elätän itseni mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaisena.

Pystyn yritykselläni työllistämään ja tuomaan lisäarvoa monille luontomatkailualalla työskenteleville toimijoille, joista keskeisimmässä osassa ovat eräoppaat. Alla linkitetyllä sivulla esittelen pari eräopaskollegaani, jotka ovat kanssani yhteistyössä. Jos olet eräopas ja kiinnostuit yhteistyöstä, linkissä on tietoa myös sinulle. 

Tulevien vuosien varalle minulla on hihassani vielä pari uutta ideaa, joiden toteuttamista suunnittelen intohimoisesti!

"Erittäin suuret kiitokset reissun vetäjälle, eräopas Petterille, ammattitaitoisesta toiminnasta ja vaelluksen järjestämisestä. Reissu oli suunniteltu loistavasti ja sen toteutus meni täysin nappiin. Petterillä oli koko ajan homma hanskassa. Hän osasi tarttua odottamattomiin asioihin mallikkaasti. Rauhallinen olemus huokui luottamusta, mikä on erityisen tärkeä keskellä erämaata. Sekä tietysti sopivasti huumorintajua keventämään reissun tunnelmaa."- Elias (Haltin valloitus, heinäkuu 2018)


Sähköpostilistallani saat säännöllisesti hyödyllisiä vaellusvinkkejä

Sähköpostilistallani on hyvä meininki. En spämmää listani jäsenille taukoamatta omia mainoksiani, vaan kirjoitan hyödyllisiä vaellusaiheisia vinkkejä. Lista toimii myös toiseen suuntaan: viesteihini saa vastata ja minä vastaan sinulle takaisin. Autan listani jäseniä vaellusaiheisissa asioissa ja kerron myös kuulumisia omilta reissuiltani.

(Toki myös mainostan toimintaani, mutta enimmäkseen lähetän konkreettista hyötysisältöä. Postia tulee maksimissaan noin kerran viikossa, eikä kaikkea ole pakko lukea. Voit erota listalta milloin tahansa. Antamasi tiedot ovat turvassa, eikä niitä jaeta kolmansille osapuolille. Muistathan tarkistaa, etteivät viestini mene roskapostikansioosi.)