Hurja melontaseikkailu Pöyrisjoella

Pöyrisjoen packraft-seikkailu oli erittäin innolla odotettu reissu. Testasin reitin neljä vuotta sitten ja nyt sain järjestää sen ensimmäistä kertaa ryhmälle. Meillä oli todella hauskaa! Etenimme meloen ja kävellen 7 päivää ja 100km Pöyrisjärven erämaan halki. Syvällä erämaassa ei ollut minkäänlaisia rakenteita eikä näkynyt muita ihmisiä. Kalastimme harjuksia ja ahvenia, joita paistoimme nuotiolla sekä graavasimme suolalla ja kuusenkerkkäsiirapilla. Elimme kuin metsän haltiat, miljoonien hyttysten palvoessa ihoamme. Niiden kuorossa laulama ylistys kilpaili iltaisin kosken kohinan ja teltan kattoon ropisevan sateen kanssa.

Osallistumiskynnys tähän seikkailuun on korkeahko, sillä sujuva ja turvallinen eteneminen reitillä edellyttää koskimelontakokemusta II-luokan koskissa. Reissun aikana opetin ryhmälleni ajatuksen: emme ole täällä vain LASKEMASSA koskia, vaan MELOMASSA niitä. Tällä reitillä ei ole koskaan uitettu tukkeja, joten se on täysin luonnontilassa kivineen ja kaikkine muotoineen. Siksi "keskeltä kovaa" tyylisen laskemisen sijaan parkkeeraamme keskellä koskea akanvirtoihin, teemme virtaan lähtöjä, vaihdamme vauhdista positiota lossaamalla ja etenemme etappi etapilta alas kosken muotoja skouttaillen. Kalustoon kuuluu mm. hätälähettimet, radiopuhelimet, kuivapuvut, heittoköydet jne.

Osa ryhmän jäsenistä oli melonut packraftilla ensimmäistä kertaa elämässään opastamallani Helvetinjärven packraft-retkellä. He ovat jatkaneet harrastusta käymällä koskimelontakursseja. Erityisen hyödyllistä oli myös se, että olimme yhdessä treenanneet koskimelontaa opastamallani Jongunjoen packraft-retkellä. Pöyrisjoki oli heille oikea haaste ja oppimiskokemus. Sen aikana he kasvoivat koskimelojina hurjasti ja ryhmämme yhteistyö muuttui päivä päivältä yhä toimivammaksi.

Kirkkokurkkiosta (II-luokka) suoriutuminen tyylipuhtaasti vaati taitoa ja kokemusta. Pöyrisjoen packraft-seikkailun osallistujista kaikki eivät reissumme alussa olisi olleet tähän valmiita. Kuitenkin viikon aikana karttuneen kokemuksen myötä he olivat kasvaneet koskimelojina. Kosket olivat päivä päivältä muuttuneet vaativammiksi ja nyt mitattiin mitä niistä on opittu. Lyhyen harkinnan jälkeen päästin ryhmän läpi, sillä luotin heidän pystyvän siihen. Ja hyvinhän se meni!

Tästä reissusta riittää muisteltavaa koko loppuelämäksi. Ei harmittaisi yhtään, jos tästä saisi joka vuosi toistuvan ohjelman tarjontaan. Olenkin jo kalenteroinut sen ensi vuodelle.

Laakakurkkion massiivinen sivuaalto tarjosi jännittävän hetken Pöyrisjoen packraft-seikkailulla:

Harjus on mainio kirkkaissa erämaan vesistöissä viihtyvä kala. Siitä saa suussa sulavaa herkkua graavaamalla, avotulessa kypsentämällä sekä fileenä trangian pannulla paistettuna. Kireitä siimoja riitti Pöyrisjoen packraft-seikkailulla useana iltana.

Asiakkaalla oli mukanaan itse tehtyä "aitoa suomalaista pahaperse kuusenkerkkäsiirappia". Laitoimme sitä tuoreiden ja raakojen harjusfileesuikaleiden sekaan suolan kera. Yön yli graavautumisen jälkeen päästiin maistelemaan. Hyvääkö? ON! Tästä syntyi 5/5 eräherkku.

Sähköpostilistallani saat kuulla vaellusvinkkejä

Sähköpostilistallani on hyvä meininki! En lähetä pelkkiä mainoksia, vaan enimmäkseen hyötysisältöä. Jos et saa viestejä pitkään aikaan, tarkasta roskapostikansiosi. Viesteihini saa vastata ja minä vastaan sinulle takaisin. Voit erota listalta milloin haluat.